Marraskuussa alkoi meikäläisen treenikausi. Treenaaminen oli sitä perus tekemistä, jota se tälläkin hetkellä tuntuu olevan. Määrää koneeseen (järjen kanssa jos muistaa). Yläselän ongelma, joka vaivasi loppukaudella, korjaantui viikottaisella 1,5h rintauintisessiolla sekä selkäjumpalla. Toki kipu ei kokonaan missään vaiheessa ole hävinnyt, mutta jos jatkan kyseistä reenailua niin jumi pitäisi kaikota.
Marraskuun lopussa palasin sitten Svenssonien maasta takaisin Suomeen. Hieman olisi tehnyt mieli jäädä vielä Borlängeen, olivathan treeniolosuhteet siellä erinomaiset. No ehkä palaan sinne sitten jossain vaiheessa myöhemmin. Nyt on vaan pakko hoitaa tämän hetkinen koulu pois alta. Oon kyllä kurkkua myöten täynnä kyseistä laitosta.
Pääasiallinen syy miksi tulin näin aikaisin Suomeen oli Rykmentin perinteinen hiihtoleiri Ylläksellä. Jouduin ottamaan yhden ruotsinkielisen etäkurssin mahdollistaakseni osallistumisen leirille.
Leiri oli priimaa. Tosin olin ollut edellisen viikon flunssassa, mutta se ei paljon menoa leirillä haitannut. Lunta oli paljon, ja suksi luisti. En tiedä, että olenko tulossa vanhaksi vai mikä siinä on, kun itseäni kiinnosti olla mielummin aamulla ladulla hiihtämässä kuin maata kylpyhuoneen lattialla hirveässä rapelissa. En tiedä mihin tää homma on menossa kun pikkuflikat juo enemmän viunaa kuin raavat äijät. Tosin kyllä niillä kubbeillakin sitä spriitä tais jonkun verran enemmän mennä kurkusta alas kuin voiteiden poistoon.
Noh..Nyt sekin reissu on pois alta. Uutena vuotena olisi sitten vielä tarkotus suunnata kohti Rukaa, jos kuviot menee nappiin. Sukset kyllä otan mukaan. Toivottavasti treenit menee jatkossa yhtä sujuvasti kuin tähänkin asti. Nyt on jo tehty comeback Suomeen. Olisko aika tehdä jonkun näköinen tuleminen myös treeni- ja kisarintamalla. No kevään treenailut sen sitten näyttää, että miten käy.
2 kommenttia:
tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa...
kiva et joku odottaa tätä moskaa..
Lähetä kommentti