Työstöä tammikuussa.

Vuosi 2008 on lähtenyt hyvin käyntiin ja meikäläinen on täynnä toivoa. Vihdoinkin olen pystynyt harjoittelemaan säännöllisesti ilman vaivoja ja turhia kiireitä.

Olen tarkoituksella vähentänyt työvuoroja tämän vuoden puolella. Koulunkäynnin, työn ja treenaamisen yhdistäminen on muutenkin hankalaa, joten olen pyrkinyt keskittymään olennaiseen.

Määrää on kertynyt enemmän, kuin pitkään aikaan. Ainoana huolenaiheena on lumettomuus. Ei hirveästi innosta tuijottaa altaan pohjaa tai kuluttaa koulun punttisalin kuntopyörien laakereita, mutta tiedän kuitenkin, että minun on pakko säästää jalkoja kevättä varten.

Säännöllisen harjoittelun tulokset näkyvät osittain jo nyt. Näytän päivä päivältä enemmän urheilijalta. Lommoposkiin on kuitenkin vielä matkaa. Tossutkin tuntuvat entistä kevyemmiltä ja kovat treenit (testijuoksut, vedot) kulkevat kovempaa - Johtuuko tämä sitten uusista ja kevyistä juoksutossuista :)

Viime viikonloppuna pidimme harjoitusleirin Vierumäellä. Leiri oli todella onnistunut. Leiri sisälsi 1000m "vedot" kiristyvällä vauhdilla perjantai-iltana ja pk-harjoittelua la ja su. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja hiihtoa kertyikin viikonloppuna vajaa 5h.

Tällä hetkellä olo tuntuu hyvältä, vaikka tosin eilinen yötreeni meni kehnosti. Täytyy keksiä kevään aikana keinoja parantaa keskittymistä. Kävin treenin jälkeen avannossa. Jouduin toteamaan, ettei se ole amatöörien puuhaa. Nyt on sellanen olo, että tuleeko kipeäksi vai ei. Voi olla että outo fiilis johtuu avantoreissusta. Nyt vaan burana naamaan ja kuumaa kurkkuun.

Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan: syvää monttua vai jotain loisteliasta.

Joulu tuli ja vuosi vaihtui

Hiljaista on ollut viime aikoina betoniblogilla. Osittain hiljaisuus johtuu blogin pitäjän laiskuudesta ja saamattomuudesta, mutta pääosin syynä on allekirjoittaneen mitään sanomaton elämä. Meikäläinen on koko syksyn paiskinut mielipuolisesti koulua ja töitä. Jos jossain välissä on ollut aikaa niin siinä on väännetty treeni. Mitään määriä ei syksyllä päässyt kertymään.

Toisaalta ankara työnteko yhdistettynä kounkäyntiin on todella terapeuttista. Ei paljoa tarvitse ajatella, eikä näin ollen ehdi murehtimaan turhia.

Nyt ajattelin kertoa lukijoille hieman melko tavallisen joulutarinan.

Koulunkäynti päättyi vuoden 2007 osalta vasta 22.päivä. Töitäkin minulla oli aaton aattoon asti. Hirveässä kiireessä ei mitään suurta joulufiilistä ehtinyt kertyä ja joulu tulikin aika puskista. Firma oli kivasti avustanut lahjojen kanssa, joten ei ollut suurta vaikeutta keksiä perheelle lahjoja.

Jouluaatoksi olin lupautunut kahteen paikkaan pukiksi. (Oikeasti pukki on olemassa, ja se asuu Korvatunturilla). Ensimmäisessä paikassa vastassa oli 3v Lassi ja Kalle 6v. Pienempi oli niin järkyttynyt pukin tulosta ja hän syöksyi itkien yläkertaan piiloon. Esimmäinen keikka meni putkeen. Pukki sai mukavan korvauksen ja jopa lahjan. Harvinaista herkkua pukille.

Toisessa paikassa vastassa oli tuttu porukka. Pukki jakoi lahjat ja heitti läpänderit. Reissun aikana liikenteessä näkyi udeampiakin pukkeja. Huomautettavaa pukilla kuitenkin jäi. Yhtään glögilasillista ei pukille tarjottu. Taitaa alkoholiveron nousu jo painaa perheiden lompakossa jo ennen joulua.

Muutoin joulun aika meni treenaillessa sekä hyvän ruoan ja työn parissa.

Uuden vuoden jälkeen pääsinkin jo kunnolla treenin makuun. Töitä ei ollut joten treenimäärät kasvoi hurjasti. Vuosi 2008 on toivoa täynnä. Vuodenvaihdetta vietettiin sekalaisen suunnistushenkisen porukan parissa saunoen ja nintendo wiitä pelaten. Voisi sanoa, että kerrankin oli melko ookoo uusi vuosi.

Nyt tähän mennessä treenimäärää onkin kertynyt ja ens kaus näyttää valoisalta. Muutto Volsin Karhun, Niklas " snaiklas" Saramäen kanssa samaan kämpään lisää entuudestaan motivaatiota ja treeniä. Kilon suunnalta kajahtaa kaudella 2008.


Kuvia tulee ihan kohta.....