Kiviä reppuun ja Itämereen vai uuteen nousuun..

Lokakuu on lopuillaan ja takana on viimeinen viestikilpailu - Smålandskavlen. Monelle kyseinen kisa on ehkä vuoden odotetuin. Itsekin lähdin odottavaisin ja pelokkain mielin matkaan.

Olin meidän joukkueen heikoin lenkki ja se oli tiedossa jo etukäteen. Itseäni huoletti oman vauhdin riittävyys. Pärjäisinkö muille, koville kavereille? Joukkueemme lähti ns. kova pää edellä. Yöllä juoksivat Urmas ja fredi. Oli tiedossa, että minä pääsen metsään kovassa seurassa.

Näin tapahtuikin. Puoli minuuttia eteeni lähtivät KR ja Halden. Perääni KSK sekä AngA. Alkumatka meni yksin suunnistaessa. Eteen lähteneitä kovia joukkueita en missään vaiheessa saanut näkökenttääni. Minut ajettiin kiinni muutamien kilometrien jälkeen. Hajontaa oli ja muista ei hirveästi ollut apua. Pienten virheiden jälkeen pelkäsin, että olin kadottanut Angan ja Paimion letkan.

8 rastilla Näin kuinka AngA:n Nurminen ja kumppanit lähtivät rastilta. Päätin ottaa riskin ja lähdin suunnalla latomaan perään. Juoksin minkä jaloistani pääsin ja yritin samalla lukea karttaa. Tiesin, että jos pääsen letkaan mukaan niin maalissa ei kovin huonolla sijoituksella vaihdeta. Maaston muodot ei tuntuneet täsmäävän kartan kanssa. Aloin hidastamaan vauhtia. Tulin suon laitaan ja ei muuta kuin kartta auki. Missäs mennään? Huomasin ikäväkseni, että olin lukenut väärää väliä ja olin armottomasti vinossa. Muuta mahdollisuutta ei ollut kuin juosta metrin mittainen tatti otsassa ja häntä koipien välissä kohti rastia numero 9.

Loppumatkasta alkoikin olla jo porukkaa. Vauhti ei ollut päätä huimaava. Metsään lähdin sijalla 18 ja vaihdossa se oli 30 sijaa huonompi. Eipä jäänyt paljon lasten lapsille kerrottavaa. Ensi viikonloppuna menenkin rankasemaan itseäni Raatojuoksun 20km:lle. Tarkoituksena löytää se lippu.

Joten pitääkö tässä heittää kiviä reppuun ja kävellä itämereen vaiko alkaa treenaamaan kunnolla ja aloittaa uusi nousu kohti seuraavaa kautta.

Ja niinhän sen mopon piti keulia...

Jesn..Lupailin jo muutamalle tyypille, että tällä viikolla blogilleni pärähtää eka vapaamielinen kirjoitelma. Alkuperäinen idea oli, että tässä tekstissä käsiteltäisiin meikäläisen paluulautan banketin voittoa. No ihan näin ei sitten käynytkään.

Kolmas sija Mannassa antoi aihetta juhlintaa. Vaikka itse en suorituksellani edesauttanut menestystä, niin päätin kuitenkin juhlia railakkaasti. Paluumatka lähti jo hyvissä ajoin käyntiin kisapaikalla. Löin kisan jälkeen koneeseeni muutaman Tuborgin. Kyllä kalja on hyvää! Nooh.. Kone vaati lisää kaljaa bussimatkalla, joten kurkusta alas vaan.

Mäkkisafkojen ansiosta ei laivalla tarvinnut sitten keskittyä muuhun kuin siihen oleelliseen eli dokaamiseen. Iltaa aloiteltiin porukalla hytissä. Kaljaa taas alas ja pikkasen päälle Kosakievitchiä.. Koko ajan oli sellanen fiilis, että ei oikeen nouse päähän..

Taxfreestä haettiin sitten lisää satsia. Kuoharia ja blandista kosulle... Ja kurkusta alas vaan! No siinä puolen yön jälkeen oli aika lähteä tarkastamaan menoa humppabaarin puolelle. Olihan siellä porukkaa, mutta itellä ei se känni ollut vielä korkeimmillaan.. Lähdin siis hyttiin vetämään lisää pohjia..

Muutaman kossubatterin jälkeen lähdin takaisin humppabaariin.. Matkalla törmäsin "Olliin" (Ülle) ja pariin seuratoveriini Maijaan ja Tiinaan.. Niillä oli kova meno päällä, joten päätimme yhteistuumin lähteä tanssilattialle kuluttamaan baanakenkiä.. Ja kyllähän sitä tuli tanssittua..

Tanssien jälkeen spottasin baarista frendin joka ei enää ollut kovinkaan hyvässä kuosissa.. Huijasin hänet sitten lähtemään mukaani alas hyttiin hakemaan muka "lisää juotavaa".. Hytissä sain pienen juomisen ja keskustelu jälkeen kyseisen frendin taivuteltua nukkumaan.. Hyvä niin.. Tyyppi ei nimittäin kauaa enää olisi tolpillaan seissyt..

Hytistä suuntasin matkani kohti discoa.. kello näytti jo 03:00.. tuttavia oli jo palaamassa mestoilta hyttiin nukkumaan.. minä en. Mä aijoin bilettää! Olinhan hehkuttanut kavereille kuinka paluumatkalla se mopo keulii ainakin kolme kertaa ympäri! ...

Discossa oli vielä kolmelta kohtalaisesti porukkaa. ja eikun bilettämään.. Taas ongelmana oli,
että en ollut kännissä.. Se ei ole ongelma biletyksen suhteen, mutta olin niin luvannut keulivani. Menin hakemaan 2 x salmarishotin.. heitin ne huivuiini ja aloin jorata.. Siinähän se ilta taittui sekalaisessa porukassa,. Läjä (joona) katosi tanssilattialta jossain vaiheessa ja jäin yksin puolustamaan seurani mainetta..

Sain uuden syyn vetää viunaa kun JaTe palasi "askareiltaan" discoon..Tequilat naamaan ja menoks! Kaikki ikäiseni muikut olivat ilmeisesti kuolleet sukupuuttoon koska tanssilattia oli täyttyt 89-91 syntyneillä tytöillä.. ja niitähän riitti ..ehkä jopa vähän liiaksikin..
Vedin vielä kossubatterin lärviini ennen kuin Janne sai puhuttua meikäläisen lähtemään.. Lähdin siis hyttiin..Yksin ihan normaalisti.. meikäläinen on alkanut käyttäytymään..

Pari tuntia tuli nukuttua, ennen kuin laiva oli Suomen Turussa.. Turun aamu on aina niin H******n kaunis!
Pienessä sihinöissä suuntasin sitten autoon.. ja matka kohti Nurmijärveä alkoi..

Vähän jäi kurja maku suuhun.. Oli ihan peruskivaa, mutta ne keulimiset jäi vähän vähemmälle.. Ehkä Småccerissa sitten.. Siel tullaan! Pitää kerrankin yrittää olla sanojen mittainen mies..

FM-Tripla

Pienen hiljaiselon ja laiskuuden jälkeen BB:n on aika taas rustata raskasta avautumista omalle blogilleen. Nyt vuorossa on kolmen SM-kilpailun tiivistetty analyysipaketti.

Ensimmäisenä vuorossa oli SM-yö Karkkilassa. Fyysinen vire oli kyseiseen kisaan lähdettäeesä todella heikko. Sm-pitkien jälkeen olin saanut itselleni hankittua kurkkukivun ja kunnon räkätaudin. Yöviikko menikin sitten kurkkukipuja hoidellessa. Päätin kuitenkin startata yön karsintaan. Eihän matkakaan ollut kovinkaan pitkä. Kisa lähti sujumaan ihan mukavasti. Liput löytyivät melko sujuvasti alkumatkasta. Loppumatkasta alkoi kuitenkin virheitä kasaantumaan nopeampaa tahtia kuin kiviä reppuun. Eniten onnistuin pummailemaan sillä "Keski-Eurooppalaistyyppisellä" maasto-osiolla. No..Finaalipaikkaa ei sitten irronnut, mikä ei hirveä yllätys kyseisellä kunnolla ollutkaan. JOku tosin olisi saattanu laittaa pelimerkkejä minunkin finaalipaikan puolesta, koska isäukko oli kyseisten kisojen valvojana.

Keskimatkan kisat Lappeenrannan seudulla olivat taas uusi näytön paikka. Keskimatka on kisa, jossa meikäläisen kunto olisi jopa saattanut riittää. No mihinkä betonireisi betoneistaan pääsee. Päädyin virheiden saattelemana B-finaaliin. Tossujen vauhti ja järjenjuoksu eivät tällä kertaa tehneet yhteistyötä. Kankaalla oli yllättävän helppo pummailla. Ei mitään isoja virheitä, mutta ratkaisevia kuitenkin. No onneksi virheitä tuli muillekin, joten pääsimme karsinnan jälkeen lähtemään takaisin Nurmijärven suuntaan. Ja kyllä taas otti pattiin.

Viestissä oli mahdollisuudet melko hyvään sijoitukseen. Pienen hiljaiselon ja laiskuuden jälkeen BB:n on aika taas rustata raskasta avautumista omalle blogilleen. Nyt vuorossa on kolmen SM-kilpailun tiivistetty analyysipaketti.

Ensimmäisenä vuorossa oli SM-yö Karkkilassa. Fyysinen vire oli kyseiseen kisaan lähdettäeesä todella heikko. Sm-pitkien jälkeen olin saanut itselleni hankittua kurkkukivun ja kunnon räkätaudin. Yöviikko menikin sitten kurkkukipuja hoidellessa. Päätin kuitenkin startata yön karsintaan. Eihän matkakaan ollut kovinkaan pitkä. Kisa lähti sujumaan ihan mukavasti. Liput löytyivät melko sujuvasti alkumatkasta. Loppumatkasta alkoi kuitenkin virheitä kasaantumaan nopeampaa tahtia kuin kiviä reppuun. Eniten onnistuin pummailemaan sillä "Keski-Eurooppalaistyyppisellä" maasto-osiolla. No..Finaalipaikkaa ei sitten irronnut, mikä ei hirveä yllätys kyseisellä kunnolla ollutkaan. JOku tosin olisi saattanu laittaa pelimerkkejä minunkin finaalipaikan puolesta, koska isäukko oli kyseisten kisojen valvojana.

Keskimatkan kisat Lappeenrannan seudulla olivat taas uusi näytön paikka. Keskimatka on kisa, jossa meikäläisen kunto olisi jopa saattanut riittää. No mihinkä betonireisi betoneistaan pääsee. Päädyin virheiden saattelemana B-finaaliin. Tossujen vauhti ja järjenjuoksu eivät tällä kertaa tehneet yhteistyötä. Kankaalla oli yllättävän helppo pummailla. Ei mitään isoja virheitä, mutta ratkaisevia kuitenkin. No onneksi virheitä tuli muillekin, joten pääsimme karsinnan jälkeen lähtemään takaisin Nurmijärven suuntaan. Ja kyllä taas otti pattiin.

Viestissä oli Rykmentillä hyvät mahdollisuudet hyviin sijoituksiin. Itse olin jotenkin kummallisesti kikkaillut itseni RR:n kakkostiimiin. Eli kakkoseen ja kovaa. Minulle oli siunaantunut 3.osuus. Lähtoasetelmat olivat hyvät. Edelläni juoksi Perseen Tapsa ja Fredi, jotka molemmat onnistuessaan saattaisivat tuoda joukkueemme loistavilla sijoilla vaihtoon. Eli suomeksi: Meikäläisellä oli pelko persiissä että joutuu juoksemaan kovaa. Oli mukavaa seurata ykkösjoukkueen menoa kärkiporukoissa, kuitenkin samalla tietäen, että oma joukkue ei tule kaukana takana. Lähdin metsään sijaluvulla 19. 4:45 kärkeä perässä. No kävihän siinä sitten niin, että en jaksanut Pensken perässä kuin muutaman kilometrin. Olin aivan loppu. Porukkaa puski ohi minkä kerkesi. Itse yritin pyristellä kaikkien ohimenevien perässä jonkun aikaa. Vaihdoin itse sijalla 25. Ei oma osuuteni ollut ihan täysi katastrofi. Selvisin metsästä pois ja vielä hirveän montaa sijaa tiputtamatta. Lopulta joukkueemme oli 26. ,mikä on hyvä sijoitus joukkueellemme. Ykköstiimi oli hienosti 5. Tämä oli loistava sijoitus siihen nähden, että paras kokoonpano ei kuitenkaan ollut kasassa. Mukavaa olisi ollut katsoa kuinka Sveitsin poika Matthü olisi mennyt Sörsöön matkassa.

No rankka SM-satsi on nyt takana ja hyvä niin. Nyt on niin paksusuoli täynnä kyseisiä kisoja. Onneksi edessä on vielä mukavat seuraviestit. Varsinkin Småcceriin on nyt lähdössä niin ässä tiimi, että oksat pois. Vapise KR, vapise Halden..