SM-långa

Syyskuun toinen viikonloppu oli tuloillaan, tuoden mukanaan syyskauden ensimmäisen Sm-kilpailun - Sm pitkänmatkan. En odottanut suurta menestystä kyseisestä kisasta. Blogillani aikaisemmin vierailleet tietävät syyn ennakko-odotuksiini. Aikaisemmat kilpailut olivat osoittaneet, että kuntoni ei ole nyt kohdillaan. Lähdin kuitenkin yrittämään parastani, koska tiesin, että joskus vahingossakin saattaa näissä geimeissä pärjätä kohtalaisesti.

Lauantain karsinnan 8,2km tuntui jo pelkkänä ajatuksena liian pitkältä matkalta omalle kunnolleni. Am-pitkän matkan kokemukset parin viikon takaa olivat antaneet aihetta pelätä sippaamista. Lähdin siis rauhallisesti liikkeelle. Tarkka alku ja lopussa voi sitten jo kiristää tahtia. Rastit tulivat vastaan yllättävän sujuvasti. Homma toimi niin kuin olin suunnitellutkin. Karsinta sujui lähes virheittä, mikä oli meikäläiselle jo itsessään hyvä saavutus. Edellisestä yhtä virheettömästä suorituksesta olikin jo kulunut melkoisesti aikaa. Sijoitus ei kuitenkaan korreloinut suoraan suorituksen kanssa. Olin karsintaryhmäni 30. ja jäin ryhmän voittajalle, Jörgen Wickholmille 13min.

Karsinnan rykäisy oikeutti lähtöpaikan sunnuntain B2-finaaliin. Tiesin, että finaalissa oli odotettavissa huomattavasti karsintaa raskaampaa maastoa ja haastavampaa suunnistusta. Jalkani olivat sunnuntai aamulla raskaat ja hieman jumisen tuntuiset. Jumisuus saattoi olla oireilua betonisuudesta. Lähdin finaaliinkin rauhallisella liikkeellä. Pelkäsin väsähtäväni Ristiinan metsien suuriin nousuihin, joten päätin ottaa alun kevyesti. Liput tulivat lähes samalla tavalla vastaan kuin karsinnassakin. Suunnistus eteni suunnitelmien mukaan, vaikka näin jälkeenpäin tarkastellessa olisi jotkut rastivälit pitäneet mennä hieman eri reittiä. Mitään väsähtämistä ei tullutkaan, vaan kaikeksi hämmästyksekseni huomasin 10km radan loppupuolella, että matka loppuukin kesken. Lopussa kiristinkin tahtiani, koska voimia olikin jäljellä jopa liikaa. Lopputuloksissa suoritukseni oikeutti sijalle 23. Eroa kärkeen kasautui 6,5min.

Jälkeenpäin tarkastellessa viikonlopusta jäi melko hyvä maku. Virheiden määrä jäi lähes olemattomaksi, mistä voi olla syystäkin tyytyväinen. Pitkät matkat antoivat myös uskoa omaan suunnistukseen. Vauhtia ei pidäkään pelätä, vaan pitää uskaltaa painaa, jos voimia riittää ja vauhdinpitoon on mahdollisuus. Miinuksena viikonlopusta voi mainita polvivaivat. Kilpailujen matkat olivat melko pitkiä ja ne sisälsivät runsaasti polku- ja tiepätkiä. Tämä aiheutti polveen kipuja, joita sitten hoidellaan kylmällä.

Seuraavana ohjelmassa on seuranmestaruusYö tiistaina, sekä SM-yön karsinta perjantaina. Näihin kisoihin lähden luottavaisin mielin. Suoritukset paranee joka kerta kun lähden metsään. Saa nähdä mitä loppusyksy tuo tullessaan.