Syyskuun toinen viikonloppu oli tuloillaan, tuoden mukanaan syyskauden ensimmäisen Sm-kilpailun - Sm pitkänmatkan. En odottanut suurta menestystä kyseisestä kisasta. Blogillani aikaisemmin vierailleet tietävät syyn ennakko-odotuksiini. Aikaisemmat kilpailut olivat osoittaneet, että kuntoni ei ole nyt kohdillaan. Lähdin kuitenkin yrittämään parastani, koska tiesin, että joskus vahingossakin saattaa näissä geimeissä pärjätä kohtalaisesti.
Lauantain karsinnan 8,2km tuntui jo pelkkänä ajatuksena liian pitkältä matkalta omalle kunnolleni. Am-pitkän matkan kokemukset parin viikon takaa olivat antaneet aihetta pelätä sippaamista. Lähdin siis rauhallisesti liikkeelle. Tarkka alku ja lopussa voi sitten jo kiristää tahtia. Rastit tulivat vastaan yllättävän sujuvasti. Homma toimi niin kuin olin suunnitellutkin. Karsinta sujui lähes virheittä, mikä oli meikäläiselle jo itsessään hyvä saavutus. Edellisestä yhtä virheettömästä suorituksesta olikin jo kulunut melkoisesti aikaa. Sijoitus ei kuitenkaan korreloinut suoraan suorituksen kanssa. Olin karsintaryhmäni 30. ja jäin ryhmän voittajalle, Jörgen Wickholmille 13min.
Karsinnan rykäisy oikeutti lähtöpaikan sunnuntain B2-finaaliin. Tiesin, että finaalissa oli odotettavissa huomattavasti karsintaa raskaampaa maastoa ja haastavampaa suunnistusta. Jalkani olivat sunnuntai aamulla raskaat ja hieman jumisen tuntuiset. Jumisuus saattoi olla oireilua betonisuudesta. Lähdin finaaliinkin rauhallisella liikkeellä. Pelkäsin väsähtäväni Ristiinan metsien suuriin nousuihin, joten päätin ottaa alun kevyesti. Liput tulivat lähes samalla tavalla vastaan kuin karsinnassakin. Suunnistus eteni suunnitelmien mukaan, vaikka näin jälkeenpäin tarkastellessa olisi jotkut rastivälit pitäneet mennä hieman eri reittiä. Mitään väsähtämistä ei tullutkaan, vaan kaikeksi hämmästyksekseni huomasin 10km radan loppupuolella, että matka loppuukin kesken. Lopussa kiristinkin tahtiani, koska voimia olikin jäljellä jopa liikaa. Lopputuloksissa suoritukseni oikeutti sijalle 23. Eroa kärkeen kasautui 6,5min.
Jälkeenpäin tarkastellessa viikonlopusta jäi melko hyvä maku. Virheiden määrä jäi lähes olemattomaksi, mistä voi olla syystäkin tyytyväinen. Pitkät matkat antoivat myös uskoa omaan suunnistukseen. Vauhtia ei pidäkään pelätä, vaan pitää uskaltaa painaa, jos voimia riittää ja vauhdinpitoon on mahdollisuus. Miinuksena viikonlopusta voi mainita polvivaivat. Kilpailujen matkat olivat melko pitkiä ja ne sisälsivät runsaasti polku- ja tiepätkiä. Tämä aiheutti polveen kipuja, joita sitten hoidellaan kylmällä.
Seuraavana ohjelmassa on seuranmestaruusYö tiistaina, sekä SM-yön karsinta perjantaina. Näihin kisoihin lähden luottavaisin mielin. Suoritukset paranee joka kerta kun lähden metsään. Saa nähdä mitä loppusyksy tuo tullessaan.
maanantai 10. syyskuuta 2007
maanantai 3. syyskuuta 2007
The week of ups and downs..
Kulunut viikko oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Varsinkin urheilun saralla. Kapinarastien jälkitunnelmat olivat hyvin latteat. Monttu oli edelleenkin hyvin syvä ja tuntui siltä, että valoa ei tunnelin pässä juurikaan ollut.
Maanantaina päänvaivaa tuotti koulun alku. Motivaatio oli huipussaan. Kiva päästä välillä taas kouluttamaan itseään. Koulu ei taas napannut yhtään. Melko paha juttu, jos heti lukukauden alussa opinnot kiinnostaa kuin kilo pakastemarjoja.
No..Se koulusta..Tiistina ohjelmassa oli tuttu tunnin hieronta/läpänheitto -tunti. Lihakset saatiin taas jokseenkin parempaan kuosiin kuin missä ne aikaisemmin olivat olleet. Kiitos sitä hierojalleni. Vaikka lihakset avattiinkin, niin polvi vaivasi yhä. Kylmää tarvittin siis.
Keskiviikona oli yksi viikon mielenkiintoisimmista tapahtumista - AM-yö, Mäntsälässä. "Paluu Mänsälään -osa 2". Lamppu oli ladattu. Mies valmiina koitokseen. Matkaa oli mukavat yhdeksän kilometriä, joka tälle pojalle tuntui vähän liian pitkältä. Päätin lähteä kisaan varovasti. Tiesin, että minulla ei ole mitään saumaa fyysisellä puolella laittaa muille kampoihin, joten oli mentävä virhittä. Yöllä virheetön suortus on vaativa tavoite ja se jäikin myös saavuttamatta. Selkeitä pummeja ei tullut montaa, mutta reitinvainnoissa on vielä tekemistä. Ratamestari oli onnistunut hurjaan ristirataan ja kaksiosaiseen reitiin (kääntökartta) sisällyttämään muutaman mukavan reitinvalintavälin. Itse en onnistunut täydellisesti oikeissa reiteissä. Positiivinen asia kisassa oli, että tällä kertaa en sipannut. Vauhti tuntui sopivalta, ehkä jopa liian hiljaiselta. Olin varovainen.
Loppuviikkokin oli ohjelmaa täynnä. Perjantaina oli vika työvuoroni vanhassa työpaikassa. HURRAA! Uudet kuviot alkavatkin jo heti tällä viikolla.
Lauantaina suuntasin Fiat Punton Vierumäelle, missä nuorten MM-ryhmäliset pitivät harjoitusleiriä. Osallistuin heidän maastotestiin (2x6,1km). Testin ideana oli juosta ensimmäinen lenkki, joka sisälsi tie, polku, metsä, suo, sekä ylä-ja alamäkivälejä aerobisella kynnyksellä. Tämän jälkeen tulostettiin väliajat eri pätkiltä ja juostiin sama lenkki niin kovaa kuin jalat antoivat myöten. Pakko sanoa, että toisen lenkin ylämäissä reidet huusivat jo hoosiannaa. Eipä ollut ihmekään kun laktaattiarvoksi toisen lenkin jälkeen mitattiin 14! Muut pojat pysyttelivät kiltisti 7-8 lukemissa.
Sunnuntaina juosiin Hollola-rastit. Kilpailussa oli kohtuullisen mukava taso ja suri osanottaja määrä. Johtuiko osanottajalukemat hurjasta 4,6km matkasta vai mikä oli syynä? Kyseinen matka sopi itselleni inakin todella passelisti. Sen matkan saatan jopa jaksaa juostakin. Kulku oli parempi kuin pitkiin aikoihin, mikä olikin positivinen yllätys. Toisaalta k-viitotuksella ja ylämäissä jalat olivat niin hapoilla edellisen päivän riuhtaisusta. Alussa epäilinkin, että tuleekohan kisasta mitään. Yhden selkeän pummin tein, joka kustansi minulle 1,5min sakkolenkin. Tämän lisäksi pitkä väli ei edennyt ihan kevyesti,vaan meni lyllertämiseksi.
Vaikka otinkin voittajalta (Muukkonen) pataani 6min, niin sunnuntain kilpailu oli viikon valopilkku. Ehkä sitä pientä valon kajastusta on havaittavisa pitkän tunnelin päässä. Viikkoon sisältyi paljon päänvaivaa aiheuttavia asioita. Toivottavasti ongelmat saan ratkaistua vielä syksyn aikana niin urheilusa kuin muutenkin.
SM-pitkille lähden vähän haistelemaan tunnelmaa, mutta seuraava tosistartti on vasta parin viikon päästä juostavassa sm-yön karsinnassa.
(KUVIA TULEE KUN SAAN SKANNERIN TOIMIMAAN)
Maanantaina päänvaivaa tuotti koulun alku. Motivaatio oli huipussaan. Kiva päästä välillä taas kouluttamaan itseään. Koulu ei taas napannut yhtään. Melko paha juttu, jos heti lukukauden alussa opinnot kiinnostaa kuin kilo pakastemarjoja.
No..Se koulusta..Tiistina ohjelmassa oli tuttu tunnin hieronta/läpänheitto -tunti. Lihakset saatiin taas jokseenkin parempaan kuosiin kuin missä ne aikaisemmin olivat olleet. Kiitos sitä hierojalleni. Vaikka lihakset avattiinkin, niin polvi vaivasi yhä. Kylmää tarvittin siis.
Keskiviikona oli yksi viikon mielenkiintoisimmista tapahtumista - AM-yö, Mäntsälässä. "Paluu Mänsälään -osa 2". Lamppu oli ladattu. Mies valmiina koitokseen. Matkaa oli mukavat yhdeksän kilometriä, joka tälle pojalle tuntui vähän liian pitkältä. Päätin lähteä kisaan varovasti. Tiesin, että minulla ei ole mitään saumaa fyysisellä puolella laittaa muille kampoihin, joten oli mentävä virhittä. Yöllä virheetön suortus on vaativa tavoite ja se jäikin myös saavuttamatta. Selkeitä pummeja ei tullut montaa, mutta reitinvainnoissa on vielä tekemistä. Ratamestari oli onnistunut hurjaan ristirataan ja kaksiosaiseen reitiin (kääntökartta) sisällyttämään muutaman mukavan reitinvalintavälin. Itse en onnistunut täydellisesti oikeissa reiteissä. Positiivinen asia kisassa oli, että tällä kertaa en sipannut. Vauhti tuntui sopivalta, ehkä jopa liian hiljaiselta. Olin varovainen.
Loppuviikkokin oli ohjelmaa täynnä. Perjantaina oli vika työvuoroni vanhassa työpaikassa. HURRAA! Uudet kuviot alkavatkin jo heti tällä viikolla.
Lauantaina suuntasin Fiat Punton Vierumäelle, missä nuorten MM-ryhmäliset pitivät harjoitusleiriä. Osallistuin heidän maastotestiin (2x6,1km). Testin ideana oli juosta ensimmäinen lenkki, joka sisälsi tie, polku, metsä, suo, sekä ylä-ja alamäkivälejä aerobisella kynnyksellä. Tämän jälkeen tulostettiin väliajat eri pätkiltä ja juostiin sama lenkki niin kovaa kuin jalat antoivat myöten. Pakko sanoa, että toisen lenkin ylämäissä reidet huusivat jo hoosiannaa. Eipä ollut ihmekään kun laktaattiarvoksi toisen lenkin jälkeen mitattiin 14! Muut pojat pysyttelivät kiltisti 7-8 lukemissa.
Sunnuntaina juosiin Hollola-rastit. Kilpailussa oli kohtuullisen mukava taso ja suri osanottaja määrä. Johtuiko osanottajalukemat hurjasta 4,6km matkasta vai mikä oli syynä? Kyseinen matka sopi itselleni inakin todella passelisti. Sen matkan saatan jopa jaksaa juostakin. Kulku oli parempi kuin pitkiin aikoihin, mikä olikin positivinen yllätys. Toisaalta k-viitotuksella ja ylämäissä jalat olivat niin hapoilla edellisen päivän riuhtaisusta. Alussa epäilinkin, että tuleekohan kisasta mitään. Yhden selkeän pummin tein, joka kustansi minulle 1,5min sakkolenkin. Tämän lisäksi pitkä väli ei edennyt ihan kevyesti,vaan meni lyllertämiseksi.
Vaikka otinkin voittajalta (Muukkonen) pataani 6min, niin sunnuntain kilpailu oli viikon valopilkku. Ehkä sitä pientä valon kajastusta on havaittavisa pitkän tunnelin päässä. Viikkoon sisältyi paljon päänvaivaa aiheuttavia asioita. Toivottavasti ongelmat saan ratkaistua vielä syksyn aikana niin urheilusa kuin muutenkin.
SM-pitkille lähden vähän haistelemaan tunnelmaa, mutta seuraava tosistartti on vasta parin viikon päästä juostavassa sm-yön karsinnassa.
(KUVIA TULEE KUN SAAN SKANNERIN TOIMIMAAN)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
