AM - Too Long ja Delay..

Aluemestaruuskisat tuli ja meni. Samoin teki myös itseluottamus. Tällä hetkellä olen montussa, joka tuntuu aika syvältä. Ennen kuin alan enempää vuodattamaan niin kerrotaanpas vähän taustoja.

Kesäharjoittelu sujui kohtalaisen hyvin. Kaksi eri työpaikkaa rajoittivat määrän keräämistä, joten keskityinkin pelkästään täsmäharjoitteluun, joka lyhykäisyydessään tarkoittaa kovaa sekä pitkää. Tämän tyyppisellä harjoituksella oli positiivisia vaikutuksia. Juoksuvauhtini kasvoi roimasti ja testijuoksuajat sen myötä. Heinäkuun alkupuolella alkoi kuitenkin juminen kroppa sanomaan itseään irti. Ikävä kyllä harjoittelun lisäksi myös venyttely oli ollut enemmän täsmätyyppistä. Lihakset eivät tästä pitäneet vaan reisilihasten ja pohkeen lihaskalvot ovat sen verran kireällä, että polven sivuosaan heijastuu kipua. Kipu esiintyy kovilla vauhdeilla, suurilla liikeradoilla juostessa (esi. Tie-ja ratajuoksut). Tauti tunnetaan yleisesti ”dieseltautina”. Kyseisen taudin kantaja ei siis kykene tekemään kovavauhtisia treenejä, vaan hän joutuu tekemään mitäänsanomattomia pk harjoituksia.

AM –kilpailut käytiin vuoden 2005 ryhmä 1 SM-keskimatkan maastoissa Askolan Juornaankylässä. Minulla ei etukäteen ollut kovin positiivisia kokemuksia ko. maastosta. Olinhan kaksi vuotta sitten tyrinyt lopussa itseni ulos mitali- ja plakettitaistosta.

AM-kisoissa meno oli molempina päivinä yhtä lahnaa. Vauhti ja taidot eivät olleet odotetulla tasolla. Hitaan etenemisvauhdin lisäksi tuli tehtyä vielä muutamia isoja virheitä. Suunnistus oli muutenkin töksähtelevää. Paula Isomarkun sanoja lainatakseni ”Olin aika tumma.” Lauantain jälkeen en odottanutkaan viestistä mitään huimaa suoritusta. En ole koskaan ollut hyvä peräkkäisinä päivinä juostavissa kisoissa. Kroppa ei ehdi millään palautua edellisestä kisasta. Viesti meni suunnistuksellisesti hieman paremmin, mutta virheitä kuitenkin tuli ja kärkeen jäätiin 6min lisää.

Suurin syy huonoon kulkuun viikonloppuna lienee kesän kilpailemattomuus. Töiden takia kesä kilpailut jäivät vähiin. Suunto Gamesia ja Jukolaa lukuun ottamatta kisoja ei ollut. Kisojen puutteen takia kovavauhtiset maastotreenit ja suunnistuksetkin jäivät muutamaan hassuun. Luulen siis että kilpailemattomuudella on iso osuus tässä konkurssissa. Tiellä kuitenkin kulki hyvin vielä heinäkuun loppupuolella eli uskon että kunto on kuitenkin olemassa.

Voi myös olla mahdollista, että on tullut treenattua liikaa tai sitten liian vähän. Veikkaan jälkimmäistä. Kovia kisoja on syksyn kalenteri täynnä, joten kulku täytyy nyt löytyä. Kovat treenit olenkin suunnitellut tekeväni suolla, metsässä ja mäessä. Tielle ei ole asiaa ennen kuin jalka kestää. Onneksi sain sentään varattua ajan urheilufysioterapeutille. Eiköhän ne ikijumitkin saada sieltä pois. Onneksi kisakautta on vielä pari kuukautta jäljellä eli kuntoonkin vielä keritään. Nyt vaan taitotreeniä pirusti koneeseen. Ensiksi pitää oppia suunnistamaan ennen kuin on asiaa vauhdinpitoon.

Eli uusia gameksia kohti vaan. Niistä tulee lisää raporttia syksyn mittaan. Betonin tarina jatkuu.