Tuli lauantai, tuli kisa. Viikko oli vietetty sekasortoisissa merkeissä. Edellisen viikonlopun aluemestaryyskilpailujen väsynyt meno oli antanut miettimisen aihetta koko viikolle. Tiistain reilun Tunnin mitainen hieronta antoi toivoa paremmasta huomisesta. No sitä parempaa huomista odotellaan vielä. Se on tulossa.
Jumeja saatiin siis avattua. Fysioterapeutti totesikin koko alakropan olevan melkoisessa tukkeessa. Alkuviikon palauttelin ja tein lihashuoltoa, ja torstaina kävin metsässä kokeilemssa vähän kovempaa. Kulku oli kohtalainen, kilometrivauhdit eivät.
Lauantaina otettiinkin taas miehestä mittaa Mäntsälän kapinarastien puitteissa. Kisaan starttasi myös muutama kovempikin kaveri. Maasto oli tyypillistä mäntsäläistä talousmetsää, joka tarkoitti sitä, että vihreää sekä pystyvihreää kuvausta oli kartasta havaittavissa. Maastopohja oli raskas, mutta kuitenkin yllättävä juostavaa ajoittain. Kisan voitti Jörgen Wickholm.
Omalle suoritukselleni ei osunut mikään paras alku. H75 -sarjan mies sai pahan sydänkohtauksen lähtöpaikalla, joka hankaloitti keskittymistä vielä maaston puolellakin. Herraa en syytä. Tajuissaan mies kuitenkin huhujen mukaan vietiin pois 30min elvytyksen jälkeen. Hyvä niin. Alun pari lyhyttä rastiväliä menivät poukkoillessa. En saanut otetta kartasta ja maastosta millään. Väsymys painoi jo heti ensimmäisissä nousuissa. Jalat olivat olleet koko päivän hieman voimattoman oloiset, ja ne olivat sitä myös metsässä, jonka ikävä kyllä jouduin myös suorituksen aikana toteamaan.
Suuria virheitä ei reittipiirroksessa ole havaittavissa. Pummi kolmoselle oli ainoa selkeä hiajautuminen, muutoin virheet koostuivat huonoista reitivainnoista ja suunnistuksen sujumattomuudesta. Suoritus ei ollut hallussa. Suunnistus oli töksähtelevää ja pysähtelyjä tuli paljon. Jokainen risu ja kanto tuntui olevan tiellä. Ainoa ilon aihe kilpailusta oli nopein lopusuoran aika. Toisaalta vain surkeat luuserit juhlii jollain loppukirillä. Tosimiehet voittaa metsässä.
Kilpailun arvostelu (asteikolla 0-5):
Kuulutus 4 Kuulutus oli hyvää. Eri sarjojen maaliin tuloa seurattiin mukavasti ja pääsarjoja seurattiin myös väliakarastin avulla.
Toa/WC 3 Ihan onnistunut perusratkaisu, mutta isommassa kisassa olisi kertynyt jo jonoa. Kolmi-istuttava malli. Hieman karkea pers'tuntuma.
Kahvi 3 Ei mikään erikoinen. On niitä parempiakin juhlamokkia juotu, mutta kuitenkin menetteli. Hieman laimeahko minun makuuni. Kahvilan peruspalvelut näyttivät kuitenkin olevan kohdillaan.
Kisakyrsä - Ei sovi tällä hetkellä ruokavalioon. Ei näillä tuloksilla.
lauantai 25. elokuuta 2007
sunnuntai 19. elokuuta 2007
AM - Too Long ja Delay..
Aluemestaruuskisat tuli ja meni. Samoin teki myös itseluottamus. Tällä hetkellä olen montussa, joka tuntuu aika syvältä. Ennen kuin alan enempää vuodattamaan niin kerrotaanpas vähän taustoja.
Kesäharjoittelu sujui kohtalaisen hyvin. Kaksi eri työpaikkaa rajoittivat määrän keräämistä, joten keskityinkin pelkästään täsmäharjoitteluun, joka lyhykäisyydessään tarkoittaa kovaa sekä pitkää. Tämän tyyppisellä harjoituksella oli positiivisia vaikutuksia. Juoksuvauhtini kasvoi roimasti ja testijuoksuajat sen myötä. Heinäkuun alkupuolella alkoi kuitenkin juminen kroppa sanomaan itseään irti. Ikävä kyllä harjoittelun lisäksi myös venyttely oli ollut enemmän täsmätyyppistä. Lihakset eivät tästä pitäneet vaan reisilihasten ja pohkeen lihaskalvot ovat sen verran kireällä, että polven sivuosaan heijastuu kipua. Kipu esiintyy kovilla vauhdeilla, suurilla liikeradoilla juostessa (esi. Tie-ja ratajuoksut). Tauti tunnetaan yleisesti ”dieseltautina”. Kyseisen taudin kantaja ei siis kykene tekemään kovavauhtisia treenejä, vaan hän joutuu tekemään mitäänsanomattomia pk harjoituksia.
AM –kilpailut käytiin vuoden 2005 ryhmä 1 SM-keskimatkan maastoissa Askolan Juornaankylässä. Minulla ei etukäteen ollut kovin positiivisia kokemuksia ko. maastosta. Olinhan kaksi vuotta sitten tyrinyt lopussa itseni ulos mitali- ja plakettitaistosta.
AM-kisoissa meno oli molempina päivinä yhtä lahnaa. Vauhti ja taidot eivät olleet odotetulla tasolla. Hitaan etenemisvauhdin lisäksi tuli tehtyä vielä muutamia isoja virheitä. Suunnistus oli muutenkin töksähtelevää. Paula Isomarkun sanoja lainatakseni ”Olin aika tumma.” Lauantain jälkeen en odottanutkaan viestistä mitään huimaa suoritusta. En ole koskaan ollut hyvä peräkkäisinä päivinä juostavissa kisoissa. Kroppa ei ehdi millään palautua edellisestä kisasta. Viesti meni suunnistuksellisesti hieman paremmin, mutta virheitä kuitenkin tuli ja kärkeen jäätiin 6min lisää.
Suurin syy huonoon kulkuun viikonloppuna lienee kesän kilpailemattomuus. Töiden takia kesä kilpailut jäivät vähiin. Suunto Gamesia ja Jukolaa lukuun ottamatta kisoja ei ollut. Kisojen puutteen takia kovavauhtiset maastotreenit ja suunnistuksetkin jäivät muutamaan hassuun. Luulen siis että kilpailemattomuudella on iso osuus tässä konkurssissa. Tiellä kuitenkin kulki hyvin vielä heinäkuun loppupuolella eli uskon että kunto on kuitenkin olemassa.
Voi myös olla mahdollista, että on tullut treenattua liikaa tai sitten liian vähän. Veikkaan jälkimmäistä. Kovia kisoja on syksyn kalenteri täynnä, joten kulku täytyy nyt löytyä. Kovat treenit olenkin suunnitellut tekeväni suolla, metsässä ja mäessä. Tielle ei ole asiaa ennen kuin jalka kestää. Onneksi sain sentään varattua ajan urheilufysioterapeutille. Eiköhän ne ikijumitkin saada sieltä pois. Onneksi kisakautta on vielä pari kuukautta jäljellä eli kuntoonkin vielä keritään. Nyt vaan taitotreeniä pirusti koneeseen. Ensiksi pitää oppia suunnistamaan ennen kuin on asiaa vauhdinpitoon.
Eli uusia gameksia kohti vaan. Niistä tulee lisää raporttia syksyn mittaan. Betonin tarina jatkuu.
Kesäharjoittelu sujui kohtalaisen hyvin. Kaksi eri työpaikkaa rajoittivat määrän keräämistä, joten keskityinkin pelkästään täsmäharjoitteluun, joka lyhykäisyydessään tarkoittaa kovaa sekä pitkää. Tämän tyyppisellä harjoituksella oli positiivisia vaikutuksia. Juoksuvauhtini kasvoi roimasti ja testijuoksuajat sen myötä. Heinäkuun alkupuolella alkoi kuitenkin juminen kroppa sanomaan itseään irti. Ikävä kyllä harjoittelun lisäksi myös venyttely oli ollut enemmän täsmätyyppistä. Lihakset eivät tästä pitäneet vaan reisilihasten ja pohkeen lihaskalvot ovat sen verran kireällä, että polven sivuosaan heijastuu kipua. Kipu esiintyy kovilla vauhdeilla, suurilla liikeradoilla juostessa (esi. Tie-ja ratajuoksut). Tauti tunnetaan yleisesti ”dieseltautina”. Kyseisen taudin kantaja ei siis kykene tekemään kovavauhtisia treenejä, vaan hän joutuu tekemään mitäänsanomattomia pk harjoituksia.
AM –kilpailut käytiin vuoden 2005 ryhmä 1 SM-keskimatkan maastoissa Askolan Juornaankylässä. Minulla ei etukäteen ollut kovin positiivisia kokemuksia ko. maastosta. Olinhan kaksi vuotta sitten tyrinyt lopussa itseni ulos mitali- ja plakettitaistosta.
AM-kisoissa meno oli molempina päivinä yhtä lahnaa. Vauhti ja taidot eivät olleet odotetulla tasolla. Hitaan etenemisvauhdin lisäksi tuli tehtyä vielä muutamia isoja virheitä. Suunnistus oli muutenkin töksähtelevää. Paula Isomarkun sanoja lainatakseni ”Olin aika tumma.” Lauantain jälkeen en odottanutkaan viestistä mitään huimaa suoritusta. En ole koskaan ollut hyvä peräkkäisinä päivinä juostavissa kisoissa. Kroppa ei ehdi millään palautua edellisestä kisasta. Viesti meni suunnistuksellisesti hieman paremmin, mutta virheitä kuitenkin tuli ja kärkeen jäätiin 6min lisää.
Suurin syy huonoon kulkuun viikonloppuna lienee kesän kilpailemattomuus. Töiden takia kesä kilpailut jäivät vähiin. Suunto Gamesia ja Jukolaa lukuun ottamatta kisoja ei ollut. Kisojen puutteen takia kovavauhtiset maastotreenit ja suunnistuksetkin jäivät muutamaan hassuun. Luulen siis että kilpailemattomuudella on iso osuus tässä konkurssissa. Tiellä kuitenkin kulki hyvin vielä heinäkuun loppupuolella eli uskon että kunto on kuitenkin olemassa.
Voi myös olla mahdollista, että on tullut treenattua liikaa tai sitten liian vähän. Veikkaan jälkimmäistä. Kovia kisoja on syksyn kalenteri täynnä, joten kulku täytyy nyt löytyä. Kovat treenit olenkin suunnitellut tekeväni suolla, metsässä ja mäessä. Tielle ei ole asiaa ennen kuin jalka kestää. Onneksi sain sentään varattua ajan urheilufysioterapeutille. Eiköhän ne ikijumitkin saada sieltä pois. Onneksi kisakautta on vielä pari kuukautta jäljellä eli kuntoonkin vielä keritään. Nyt vaan taitotreeniä pirusti koneeseen. Ensiksi pitää oppia suunnistamaan ennen kuin on asiaa vauhdinpitoon.
Eli uusia gameksia kohti vaan. Niistä tulee lisää raporttia syksyn mittaan. Betonin tarina jatkuu.
tiistai 14. elokuuta 2007
Ja pitkäänhän siinä meni...
Betonin elämään kuuluu betoninen treenaaminen. Sunnuntaina 5.8.2007 todella vakuuttava porukka kurvasi autollaan Veikkolan Siikajärven koulutuskeskuksen pihaan. Edellisenä päivänä oli suunniteltu, että voisi tehdä ehkä jotain pidempää settiä. Näin tapahtuikin. Timo Zavelnioff oli suunnitellut Nuuksion maisemiin ”vähän pidemmän” reitin. Myöhemmin kävi ilmi, että reitillä oli pituutta 30-35km.
Harjoitus kulki reittiä: Siikajärvi – Kattila – Iso-Antias – Suolikas – Ruuhijärvi/Orajärvi –Karjakaivo – Velskolan Pitkäjärvi – Sorvalampi – Kaitalampi. Tarkoitus oli välttää polkuja ja tietä mahdollisimman paljon ja aika hyvin siinä onnistuimmekin. Treeni toteutettiin hölkäten ja mäet kävellen. On tosin pakko myöntää, että lopussa saatoimme pysähtyä hieman useammin syömään mustikoita.
Ilma oli koko harjoituksen ajan loistava. Elohopea kohosi 25 asteen hujakoille ja taivaskin oli lähes pilvetön. Uimatauko Suolikkaassa, sekä radan päätteeksi Kaitalammessa toivat sopivaa piristystä harjoitukseen. Juomaa (tässä tapauksessa vettä) oli varattu riittävästi. Karjakaivolta saimme vielä täydennystä juomareppuihimme.
Kaiken kaikkiaan treeni oli aivan loistava. Hyvää seuraa ja vähemmän laadukasta läppää. Sykemittari näytti Kaitalammella harjoituksen kestoksi 5h 5min. Kokonaisuudessaan liikkeellä olimme 5,5h, mutta uima- ja juomatauot poisluettuna aktiivista osuutta oli reilu 5 tuntia. Eli todella betonitreeni!
Kaiken kaikkiaan treeni oli aivan loistava. Hyvää seuraa ja vähemmän laadukasta läppää. Sykemittari näytti Kaitalammella harjoituksen kestoksi 5h 5min. Kokonaisuudessaan liikkeellä olimme 5,5h, mutta uima- ja juomatauot poisluettuna aktiivista osuutta oli reilu 5 tuntia. Eli todella betonitreeni!
Reissussa mukana : Börje Betoni (minä), Tipi, Paasis
maanantai 6. elokuuta 2007
Betoniblogi avattu..
Jokainen itseään kunnioittava tai itsestään liikoja luuleva henkilö aloittaa oman bloginsa. Näin tein minäkin. Sorruin ja menin valtavirran mukana. Joku blogilleni eksynyt saattaa miettiä että mitä tuollakin on sanottavaa mistään. Niin.. Tuskin onkaan mitään..Ainakaan mitään järkevää..
Kuitenkin koin erityisen tärkeäksi aloittaa monelle suunnistajalle läheisen blogin. Betoniblogin. Moni saattaa kokea itsensä välillä betoniksi tai ainakin tunnistaa itsestään joitain betonille ominaisia piirteitä.
Tässä muutama betonin peruspiirre näin aluksi:
- Juoksee silloin tällöin SM-kisoissa B-finaalissa
- Kulku on melko säännöllisesti tummaa
- Reidet betonia
- Treenaa tosissaan, mutta mihinkään ei pääse
Piirteet olivat melko suurpiirteisiä ja eivät päde kaikissa tapauksissa.
Huiput ovat suunnistusväen keskuudessa vain marginaaliryhmä. Meitä Betoneja on selvästi enemmän. On toki mahdollista että betonisuuden kahleista voi vapautua ja nousta jopa huipuksi... Mutta todennäköisempää on että huipusta taannutaan ajan saatossa betoniksi..
Vaikka kirjoitankin näin antaumuksella aiheesta, niin itse kovasti pyristelen betonisuutta vastaan. Aika näyttää, että onko ponnisteluni turhaa vai jäänkö pysyvästi betonireideksi.
Vielä muutama asia..
Suurimmat Betonivalmistajat v2006
1. Lohja Rudus Oy Ab
2. Parma
3. Lujabetoni
katso myös: http://www.betoni.com
Betoni ei ole harrastus vaan se on elämäntapa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
