Kausianalyysi

Mitkä olivat tavoitteet kaudelle 2007?

Pääasiallisena tavoitteena oli päästä sm-kilpailussa A-finaaliin. Toinen tavoite oli hyvät suoritukset viesteissä (Mila, Jukola).

Tavoitteiden toteutuminen?

SM-kisat: nada… Viestit: nada

Analyysi

Alkukausi:

Alkukauden tärkeimpänä tavoitteena oli 10-mila. Milaa varten oli menestyttävä kevään katsastuskisoissa. Pääsin armeijasta tammikuun alussa. Olin kärsinyt mystisestä yskästä koko joulukuun. Tammikuussa alkoi jo helpottamaan. Joulukuu meni treenaamisen osalta kehnosti. Olin kipeänä ja lisäksi intin leirirupeama kärjistyi kolmena leirinä joulukuussa.

Alkukausi lyötiinkin sitten pk-määrää mahdollisuuksien mukaan. Maaliskuussa säären lihaskalvon kireys aiheutti jalkavaivan ja esti juoksuharjoittelun lähes kokonaan. Kevätleirillä maastossa juoksu jo sujui.

Jalkavaivat aiheuttivat epävarmuutta kevään kisoissa. Vaikka lippu löytyikin niin tossu ei vaan noussut, Usko alkoi kevään viestejä ajatellen olla lopussa.

Milassa pukkas pitkää yötä. Pelkäsin etten ikinä selviä 16 kilometristä elävänä. Toisin kävi. Jaksoin koko matkan. Tosin virhettä tuli 5min.

Kevään sm-kisoista ei jäänyt paljon käteen. Erikoispitkille en startannut koska silloin ei ollut valmiuksia suunnistaa niin pitkää matkaa tai ainakaan palautua kisasta. Sm-sprintissä taitoin karsinnassa nilkkani alkumatkasta, joten leikki jäi siihen. Nilkkaongelma vaivasi alkukesän harjoittelua.

Kesän harjoittelu sujui mielestäni hyvin. Toteutin edellisvuonna hyväksi havaitsemaani kaavaa ja lisäsin kovien treenien määrää. Tulosta juoksuvauhdin osalta alkoikin syntyä. Heinäkuussa juoksu kulkikin jo todella hyvin. Miinuspuolena kesän harjoittelussa oli suunnistustreenien ja varsinkin kisojen vähyys/olemattomuus. Tämä kostautui osittain syksyllä.

Heinäkuun lopussa aloin kärsimään polvivaivasta, joka johtui lihasten kireydestä. Lisäsin venyttelyä. Polvivaivan takia treenit alkoivat menemään mössöksi ja suunnitelmallisuus puuttui. Tein mitä pystyin.

Syksyllä koitti toinen kisakausi. Ensimmäisessä startissa kesän treenitapa yhdistettynä jalkavaivoihin pärähti kovalla tapaa päin kasvoja. Maastossa ei jaksanut juosta ensinkään. Meno oli kuin kuolleella koiralla. Aloin käymään fysioterapeutilla säännöllisesti. Se auttoi hieman lihasten kireyteen.

Polvivaivat olivat ongelmana koko syksyn, joten syksyn kisoihin valmiudet olivat todella heikot. Päätin kuitenkin kiusata itseäni starteilla, koska ne olivat ainoat mahdollisuudet kiusata itseäni, koska tiellä en voinut polven takia juosta kovaa. Syksyn Sm-kilpailut menivät penkin alle. Sm-pitkät olivat suorituksellisesti hyviä. Niissä suunnistus sujui kerrankin hyvin. Keskimatkalla ja yöllä sorruin kuitenkin virheisiin ja niihin minulla ei ollut tällä kunnolla varaa.

Syksyn viesteissä ongelmat vaihtelivat. SM-viestissä sippasin. Mannassa ja Smålannissa kohtalokseni koituivat virheet. Olin hyvin epävarma ja se kostautui viesteissä. En uskonut omaan kuntooni vaikka perussuorituksella se olisi riittänyt tarpeeksi hyvin. Yritin liikaa ja tein virheitä.

Kaudesta ei jäänyt paljon käteen.. Muutamia hyviä treenejä. Hyvät suunnistukset SM-pitkillä. Ensikaudeksi tärkein tavoite on pysyä kerrankin terveenä ja saada ehjä harjoituskausi. Silloin mahdollisuudet hyviin suorituksiin ovat hyvät.

Kiviä reppuun ja Itämereen vai uuteen nousuun..

Lokakuu on lopuillaan ja takana on viimeinen viestikilpailu - Smålandskavlen. Monelle kyseinen kisa on ehkä vuoden odotetuin. Itsekin lähdin odottavaisin ja pelokkain mielin matkaan.

Olin meidän joukkueen heikoin lenkki ja se oli tiedossa jo etukäteen. Itseäni huoletti oman vauhdin riittävyys. Pärjäisinkö muille, koville kavereille? Joukkueemme lähti ns. kova pää edellä. Yöllä juoksivat Urmas ja fredi. Oli tiedossa, että minä pääsen metsään kovassa seurassa.

Näin tapahtuikin. Puoli minuuttia eteeni lähtivät KR ja Halden. Perääni KSK sekä AngA. Alkumatka meni yksin suunnistaessa. Eteen lähteneitä kovia joukkueita en missään vaiheessa saanut näkökenttääni. Minut ajettiin kiinni muutamien kilometrien jälkeen. Hajontaa oli ja muista ei hirveästi ollut apua. Pienten virheiden jälkeen pelkäsin, että olin kadottanut Angan ja Paimion letkan.

8 rastilla Näin kuinka AngA:n Nurminen ja kumppanit lähtivät rastilta. Päätin ottaa riskin ja lähdin suunnalla latomaan perään. Juoksin minkä jaloistani pääsin ja yritin samalla lukea karttaa. Tiesin, että jos pääsen letkaan mukaan niin maalissa ei kovin huonolla sijoituksella vaihdeta. Maaston muodot ei tuntuneet täsmäävän kartan kanssa. Aloin hidastamaan vauhtia. Tulin suon laitaan ja ei muuta kuin kartta auki. Missäs mennään? Huomasin ikäväkseni, että olin lukenut väärää väliä ja olin armottomasti vinossa. Muuta mahdollisuutta ei ollut kuin juosta metrin mittainen tatti otsassa ja häntä koipien välissä kohti rastia numero 9.

Loppumatkasta alkoikin olla jo porukkaa. Vauhti ei ollut päätä huimaava. Metsään lähdin sijalla 18 ja vaihdossa se oli 30 sijaa huonompi. Eipä jäänyt paljon lasten lapsille kerrottavaa. Ensi viikonloppuna menenkin rankasemaan itseäni Raatojuoksun 20km:lle. Tarkoituksena löytää se lippu.

Joten pitääkö tässä heittää kiviä reppuun ja kävellä itämereen vaiko alkaa treenaamaan kunnolla ja aloittaa uusi nousu kohti seuraavaa kautta.

Ja niinhän sen mopon piti keulia...

Jesn..Lupailin jo muutamalle tyypille, että tällä viikolla blogilleni pärähtää eka vapaamielinen kirjoitelma. Alkuperäinen idea oli, että tässä tekstissä käsiteltäisiin meikäläisen paluulautan banketin voittoa. No ihan näin ei sitten käynytkään.

Kolmas sija Mannassa antoi aihetta juhlintaa. Vaikka itse en suorituksellani edesauttanut menestystä, niin päätin kuitenkin juhlia railakkaasti. Paluumatka lähti jo hyvissä ajoin käyntiin kisapaikalla. Löin kisan jälkeen koneeseeni muutaman Tuborgin. Kyllä kalja on hyvää! Nooh.. Kone vaati lisää kaljaa bussimatkalla, joten kurkusta alas vaan.

Mäkkisafkojen ansiosta ei laivalla tarvinnut sitten keskittyä muuhun kuin siihen oleelliseen eli dokaamiseen. Iltaa aloiteltiin porukalla hytissä. Kaljaa taas alas ja pikkasen päälle Kosakievitchiä.. Koko ajan oli sellanen fiilis, että ei oikeen nouse päähän..

Taxfreestä haettiin sitten lisää satsia. Kuoharia ja blandista kosulle... Ja kurkusta alas vaan! No siinä puolen yön jälkeen oli aika lähteä tarkastamaan menoa humppabaarin puolelle. Olihan siellä porukkaa, mutta itellä ei se känni ollut vielä korkeimmillaan.. Lähdin siis hyttiin vetämään lisää pohjia..

Muutaman kossubatterin jälkeen lähdin takaisin humppabaariin.. Matkalla törmäsin "Olliin" (Ülle) ja pariin seuratoveriini Maijaan ja Tiinaan.. Niillä oli kova meno päällä, joten päätimme yhteistuumin lähteä tanssilattialle kuluttamaan baanakenkiä.. Ja kyllähän sitä tuli tanssittua..

Tanssien jälkeen spottasin baarista frendin joka ei enää ollut kovinkaan hyvässä kuosissa.. Huijasin hänet sitten lähtemään mukaani alas hyttiin hakemaan muka "lisää juotavaa".. Hytissä sain pienen juomisen ja keskustelu jälkeen kyseisen frendin taivuteltua nukkumaan.. Hyvä niin.. Tyyppi ei nimittäin kauaa enää olisi tolpillaan seissyt..

Hytistä suuntasin matkani kohti discoa.. kello näytti jo 03:00.. tuttavia oli jo palaamassa mestoilta hyttiin nukkumaan.. minä en. Mä aijoin bilettää! Olinhan hehkuttanut kavereille kuinka paluumatkalla se mopo keulii ainakin kolme kertaa ympäri! ...

Discossa oli vielä kolmelta kohtalaisesti porukkaa. ja eikun bilettämään.. Taas ongelmana oli,
että en ollut kännissä.. Se ei ole ongelma biletyksen suhteen, mutta olin niin luvannut keulivani. Menin hakemaan 2 x salmarishotin.. heitin ne huivuiini ja aloin jorata.. Siinähän se ilta taittui sekalaisessa porukassa,. Läjä (joona) katosi tanssilattialta jossain vaiheessa ja jäin yksin puolustamaan seurani mainetta..

Sain uuden syyn vetää viunaa kun JaTe palasi "askareiltaan" discoon..Tequilat naamaan ja menoks! Kaikki ikäiseni muikut olivat ilmeisesti kuolleet sukupuuttoon koska tanssilattia oli täyttyt 89-91 syntyneillä tytöillä.. ja niitähän riitti ..ehkä jopa vähän liiaksikin..
Vedin vielä kossubatterin lärviini ennen kuin Janne sai puhuttua meikäläisen lähtemään.. Lähdin siis hyttiin..Yksin ihan normaalisti.. meikäläinen on alkanut käyttäytymään..

Pari tuntia tuli nukuttua, ennen kuin laiva oli Suomen Turussa.. Turun aamu on aina niin H******n kaunis!
Pienessä sihinöissä suuntasin sitten autoon.. ja matka kohti Nurmijärveä alkoi..

Vähän jäi kurja maku suuhun.. Oli ihan peruskivaa, mutta ne keulimiset jäi vähän vähemmälle.. Ehkä Småccerissa sitten.. Siel tullaan! Pitää kerrankin yrittää olla sanojen mittainen mies..

FM-Tripla

Pienen hiljaiselon ja laiskuuden jälkeen BB:n on aika taas rustata raskasta avautumista omalle blogilleen. Nyt vuorossa on kolmen SM-kilpailun tiivistetty analyysipaketti.

Ensimmäisenä vuorossa oli SM-yö Karkkilassa. Fyysinen vire oli kyseiseen kisaan lähdettäeesä todella heikko. Sm-pitkien jälkeen olin saanut itselleni hankittua kurkkukivun ja kunnon räkätaudin. Yöviikko menikin sitten kurkkukipuja hoidellessa. Päätin kuitenkin startata yön karsintaan. Eihän matkakaan ollut kovinkaan pitkä. Kisa lähti sujumaan ihan mukavasti. Liput löytyivät melko sujuvasti alkumatkasta. Loppumatkasta alkoi kuitenkin virheitä kasaantumaan nopeampaa tahtia kuin kiviä reppuun. Eniten onnistuin pummailemaan sillä "Keski-Eurooppalaistyyppisellä" maasto-osiolla. No..Finaalipaikkaa ei sitten irronnut, mikä ei hirveä yllätys kyseisellä kunnolla ollutkaan. JOku tosin olisi saattanu laittaa pelimerkkejä minunkin finaalipaikan puolesta, koska isäukko oli kyseisten kisojen valvojana.

Keskimatkan kisat Lappeenrannan seudulla olivat taas uusi näytön paikka. Keskimatka on kisa, jossa meikäläisen kunto olisi jopa saattanut riittää. No mihinkä betonireisi betoneistaan pääsee. Päädyin virheiden saattelemana B-finaaliin. Tossujen vauhti ja järjenjuoksu eivät tällä kertaa tehneet yhteistyötä. Kankaalla oli yllättävän helppo pummailla. Ei mitään isoja virheitä, mutta ratkaisevia kuitenkin. No onneksi virheitä tuli muillekin, joten pääsimme karsinnan jälkeen lähtemään takaisin Nurmijärven suuntaan. Ja kyllä taas otti pattiin.

Viestissä oli mahdollisuudet melko hyvään sijoitukseen. Pienen hiljaiselon ja laiskuuden jälkeen BB:n on aika taas rustata raskasta avautumista omalle blogilleen. Nyt vuorossa on kolmen SM-kilpailun tiivistetty analyysipaketti.

Ensimmäisenä vuorossa oli SM-yö Karkkilassa. Fyysinen vire oli kyseiseen kisaan lähdettäeesä todella heikko. Sm-pitkien jälkeen olin saanut itselleni hankittua kurkkukivun ja kunnon räkätaudin. Yöviikko menikin sitten kurkkukipuja hoidellessa. Päätin kuitenkin startata yön karsintaan. Eihän matkakaan ollut kovinkaan pitkä. Kisa lähti sujumaan ihan mukavasti. Liput löytyivät melko sujuvasti alkumatkasta. Loppumatkasta alkoi kuitenkin virheitä kasaantumaan nopeampaa tahtia kuin kiviä reppuun. Eniten onnistuin pummailemaan sillä "Keski-Eurooppalaistyyppisellä" maasto-osiolla. No..Finaalipaikkaa ei sitten irronnut, mikä ei hirveä yllätys kyseisellä kunnolla ollutkaan. JOku tosin olisi saattanu laittaa pelimerkkejä minunkin finaalipaikan puolesta, koska isäukko oli kyseisten kisojen valvojana.

Keskimatkan kisat Lappeenrannan seudulla olivat taas uusi näytön paikka. Keskimatka on kisa, jossa meikäläisen kunto olisi jopa saattanut riittää. No mihinkä betonireisi betoneistaan pääsee. Päädyin virheiden saattelemana B-finaaliin. Tossujen vauhti ja järjenjuoksu eivät tällä kertaa tehneet yhteistyötä. Kankaalla oli yllättävän helppo pummailla. Ei mitään isoja virheitä, mutta ratkaisevia kuitenkin. No onneksi virheitä tuli muillekin, joten pääsimme karsinnan jälkeen lähtemään takaisin Nurmijärven suuntaan. Ja kyllä taas otti pattiin.

Viestissä oli Rykmentillä hyvät mahdollisuudet hyviin sijoituksiin. Itse olin jotenkin kummallisesti kikkaillut itseni RR:n kakkostiimiin. Eli kakkoseen ja kovaa. Minulle oli siunaantunut 3.osuus. Lähtoasetelmat olivat hyvät. Edelläni juoksi Perseen Tapsa ja Fredi, jotka molemmat onnistuessaan saattaisivat tuoda joukkueemme loistavilla sijoilla vaihtoon. Eli suomeksi: Meikäläisellä oli pelko persiissä että joutuu juoksemaan kovaa. Oli mukavaa seurata ykkösjoukkueen menoa kärkiporukoissa, kuitenkin samalla tietäen, että oma joukkue ei tule kaukana takana. Lähdin metsään sijaluvulla 19. 4:45 kärkeä perässä. No kävihän siinä sitten niin, että en jaksanut Pensken perässä kuin muutaman kilometrin. Olin aivan loppu. Porukkaa puski ohi minkä kerkesi. Itse yritin pyristellä kaikkien ohimenevien perässä jonkun aikaa. Vaihdoin itse sijalla 25. Ei oma osuuteni ollut ihan täysi katastrofi. Selvisin metsästä pois ja vielä hirveän montaa sijaa tiputtamatta. Lopulta joukkueemme oli 26. ,mikä on hyvä sijoitus joukkueellemme. Ykköstiimi oli hienosti 5. Tämä oli loistava sijoitus siihen nähden, että paras kokoonpano ei kuitenkaan ollut kasassa. Mukavaa olisi ollut katsoa kuinka Sveitsin poika Matthü olisi mennyt Sörsöön matkassa.

No rankka SM-satsi on nyt takana ja hyvä niin. Nyt on niin paksusuoli täynnä kyseisiä kisoja. Onneksi edessä on vielä mukavat seuraviestit. Varsinkin Småcceriin on nyt lähdössä niin ässä tiimi, että oksat pois. Vapise KR, vapise Halden..

SM-långa

Syyskuun toinen viikonloppu oli tuloillaan, tuoden mukanaan syyskauden ensimmäisen Sm-kilpailun - Sm pitkänmatkan. En odottanut suurta menestystä kyseisestä kisasta. Blogillani aikaisemmin vierailleet tietävät syyn ennakko-odotuksiini. Aikaisemmat kilpailut olivat osoittaneet, että kuntoni ei ole nyt kohdillaan. Lähdin kuitenkin yrittämään parastani, koska tiesin, että joskus vahingossakin saattaa näissä geimeissä pärjätä kohtalaisesti.

Lauantain karsinnan 8,2km tuntui jo pelkkänä ajatuksena liian pitkältä matkalta omalle kunnolleni. Am-pitkän matkan kokemukset parin viikon takaa olivat antaneet aihetta pelätä sippaamista. Lähdin siis rauhallisesti liikkeelle. Tarkka alku ja lopussa voi sitten jo kiristää tahtia. Rastit tulivat vastaan yllättävän sujuvasti. Homma toimi niin kuin olin suunnitellutkin. Karsinta sujui lähes virheittä, mikä oli meikäläiselle jo itsessään hyvä saavutus. Edellisestä yhtä virheettömästä suorituksesta olikin jo kulunut melkoisesti aikaa. Sijoitus ei kuitenkaan korreloinut suoraan suorituksen kanssa. Olin karsintaryhmäni 30. ja jäin ryhmän voittajalle, Jörgen Wickholmille 13min.

Karsinnan rykäisy oikeutti lähtöpaikan sunnuntain B2-finaaliin. Tiesin, että finaalissa oli odotettavissa huomattavasti karsintaa raskaampaa maastoa ja haastavampaa suunnistusta. Jalkani olivat sunnuntai aamulla raskaat ja hieman jumisen tuntuiset. Jumisuus saattoi olla oireilua betonisuudesta. Lähdin finaaliinkin rauhallisella liikkeellä. Pelkäsin väsähtäväni Ristiinan metsien suuriin nousuihin, joten päätin ottaa alun kevyesti. Liput tulivat lähes samalla tavalla vastaan kuin karsinnassakin. Suunnistus eteni suunnitelmien mukaan, vaikka näin jälkeenpäin tarkastellessa olisi jotkut rastivälit pitäneet mennä hieman eri reittiä. Mitään väsähtämistä ei tullutkaan, vaan kaikeksi hämmästyksekseni huomasin 10km radan loppupuolella, että matka loppuukin kesken. Lopussa kiristinkin tahtiani, koska voimia olikin jäljellä jopa liikaa. Lopputuloksissa suoritukseni oikeutti sijalle 23. Eroa kärkeen kasautui 6,5min.

Jälkeenpäin tarkastellessa viikonlopusta jäi melko hyvä maku. Virheiden määrä jäi lähes olemattomaksi, mistä voi olla syystäkin tyytyväinen. Pitkät matkat antoivat myös uskoa omaan suunnistukseen. Vauhtia ei pidäkään pelätä, vaan pitää uskaltaa painaa, jos voimia riittää ja vauhdinpitoon on mahdollisuus. Miinuksena viikonlopusta voi mainita polvivaivat. Kilpailujen matkat olivat melko pitkiä ja ne sisälsivät runsaasti polku- ja tiepätkiä. Tämä aiheutti polveen kipuja, joita sitten hoidellaan kylmällä.

Seuraavana ohjelmassa on seuranmestaruusYö tiistaina, sekä SM-yön karsinta perjantaina. Näihin kisoihin lähden luottavaisin mielin. Suoritukset paranee joka kerta kun lähden metsään. Saa nähdä mitä loppusyksy tuo tullessaan.

The week of ups and downs..

Kulunut viikko oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Varsinkin urheilun saralla. Kapinarastien jälkitunnelmat olivat hyvin latteat. Monttu oli edelleenkin hyvin syvä ja tuntui siltä, että valoa ei tunnelin pässä juurikaan ollut.

Maanantaina päänvaivaa tuotti koulun alku. Motivaatio oli huipussaan. Kiva päästä välillä taas kouluttamaan itseään. Koulu ei taas napannut yhtään. Melko paha juttu, jos heti lukukauden alussa opinnot kiinnostaa kuin kilo pakastemarjoja.

No..Se koulusta..Tiistina ohjelmassa oli tuttu tunnin hieronta/läpänheitto -tunti. Lihakset saatiin taas jokseenkin parempaan kuosiin kuin missä ne aikaisemmin olivat olleet. Kiitos sitä hierojalleni. Vaikka lihakset avattiinkin, niin polvi vaivasi yhä. Kylmää tarvittin siis.

Keskiviikona oli yksi viikon mielenkiintoisimmista tapahtumista - AM-yö, Mäntsälässä. "Paluu Mänsälään -osa 2". Lamppu oli ladattu. Mies valmiina koitokseen. Matkaa oli mukavat yhdeksän kilometriä, joka tälle pojalle tuntui vähän liian pitkältä. Päätin lähteä kisaan varovasti. Tiesin, että minulla ei ole mitään saumaa fyysisellä puolella laittaa muille kampoihin, joten oli mentävä virhittä. Yöllä virheetön suortus on vaativa tavoite ja se jäikin myös saavuttamatta. Selkeitä pummeja ei tullut montaa, mutta reitinvainnoissa on vielä tekemistä. Ratamestari oli onnistunut hurjaan ristirataan ja kaksiosaiseen reitiin (kääntökartta) sisällyttämään muutaman mukavan reitinvalintavälin. Itse en onnistunut täydellisesti oikeissa reiteissä. Positiivinen asia kisassa oli, että tällä kertaa en sipannut. Vauhti tuntui sopivalta, ehkä jopa liian hiljaiselta. Olin varovainen.

Loppuviikkokin oli ohjelmaa täynnä. Perjantaina oli vika työvuoroni vanhassa työpaikassa. HURRAA! Uudet kuviot alkavatkin jo heti tällä viikolla.

Lauantaina suuntasin Fiat Punton Vierumäelle, missä nuorten MM-ryhmäliset pitivät harjoitusleiriä. Osallistuin heidän maastotestiin (2x6,1km). Testin ideana oli juosta ensimmäinen lenkki, joka sisälsi tie, polku, metsä, suo, sekä ylä-ja alamäkivälejä aerobisella kynnyksellä. Tämän jälkeen tulostettiin väliajat eri pätkiltä ja juostiin sama lenkki niin kovaa kuin jalat antoivat myöten. Pakko sanoa, että toisen lenkin ylämäissä reidet huusivat jo hoosiannaa. Eipä ollut ihmekään kun laktaattiarvoksi toisen lenkin jälkeen mitattiin 14! Muut pojat pysyttelivät kiltisti 7-8 lukemissa.

Sunnuntaina juosiin Hollola-rastit. Kilpailussa oli kohtuullisen mukava taso ja suri osanottaja määrä. Johtuiko osanottajalukemat hurjasta 4,6km matkasta vai mikä oli syynä? Kyseinen matka sopi itselleni inakin todella passelisti. Sen matkan saatan jopa jaksaa juostakin. Kulku oli parempi kuin pitkiin aikoihin, mikä olikin positivinen yllätys. Toisaalta k-viitotuksella ja ylämäissä jalat olivat niin hapoilla edellisen päivän riuhtaisusta. Alussa epäilinkin, että tuleekohan kisasta mitään. Yhden selkeän pummin tein, joka kustansi minulle 1,5min sakkolenkin. Tämän lisäksi pitkä väli ei edennyt ihan kevyesti,vaan meni lyllertämiseksi.

Vaikka otinkin voittajalta (Muukkonen) pataani 6min, niin sunnuntain kilpailu oli viikon valopilkku. Ehkä sitä pientä valon kajastusta on havaittavisa pitkän tunnelin päässä. Viikkoon sisältyi paljon päänvaivaa aiheuttavia asioita. Toivottavasti ongelmat saan ratkaistua vielä syksyn aikana niin urheilusa kuin muutenkin.

SM-pitkille lähden vähän haistelemaan tunnelmaa, mutta seuraava tosistartti on vasta parin viikon päästä juostavassa sm-yön karsinnassa.

(KUVIA TULEE KUN SAAN SKANNERIN TOIMIMAAN)

Mäntsälän kapina..

Tuli lauantai, tuli kisa. Viikko oli vietetty sekasortoisissa merkeissä. Edellisen viikonlopun aluemestaryyskilpailujen väsynyt meno oli antanut miettimisen aihetta koko viikolle. Tiistain reilun Tunnin mitainen hieronta antoi toivoa paremmasta huomisesta. No sitä parempaa huomista odotellaan vielä. Se on tulossa.

Jumeja saatiin siis avattua. Fysioterapeutti totesikin koko alakropan olevan melkoisessa tukkeessa. Alkuviikon palauttelin ja tein lihashuoltoa, ja torstaina kävin metsässä kokeilemssa vähän kovempaa. Kulku oli kohtalainen, kilometrivauhdit eivät.

Lauantaina otettiinkin taas miehestä mittaa Mäntsälän kapinarastien puitteissa. Kisaan starttasi myös muutama kovempikin kaveri. Maasto oli tyypillistä mäntsäläistä talousmetsää, joka tarkoitti sitä, että vihreää sekä pystyvihreää kuvausta oli kartasta havaittavissa. Maastopohja oli raskas, mutta kuitenkin yllättävä juostavaa ajoittain. Kisan voitti Jörgen Wickholm.

Omalle suoritukselleni ei osunut mikään paras alku. H75 -sarjan mies sai pahan sydänkohtauksen lähtöpaikalla, joka hankaloitti keskittymistä vielä maaston puolellakin. Herraa en syytä. Tajuissaan mies kuitenkin huhujen mukaan vietiin pois 30min elvytyksen jälkeen. Hyvä niin. Alun pari lyhyttä rastiväliä menivät poukkoillessa. En saanut otetta kartasta ja maastosta millään. Väsymys painoi jo heti ensimmäisissä nousuissa. Jalat olivat olleet koko päivän hieman voimattoman oloiset, ja ne olivat sitä myös metsässä, jonka ikävä kyllä jouduin myös suorituksen aikana toteamaan.

Suuria virheitä ei reittipiirroksessa ole havaittavissa. Pummi kolmoselle oli ainoa selkeä hiajautuminen, muutoin virheet koostuivat huonoista reitivainnoista ja suunnistuksen sujumattomuudesta. Suoritus ei ollut hallussa. Suunnistus oli töksähtelevää ja pysähtelyjä tuli paljon. Jokainen risu ja kanto tuntui olevan tiellä. Ainoa ilon aihe kilpailusta oli nopein lopusuoran aika. Toisaalta vain surkeat luuserit juhlii jollain loppukirillä. Tosimiehet voittaa metsässä.

Kilpailun arvostelu (asteikolla 0-5):

Kuulutus 4 Kuulutus oli hyvää. Eri sarjojen maaliin tuloa seurattiin mukavasti ja pääsarjoja seurattiin myös väliakarastin avulla.

Toa/WC 3 Ihan onnistunut perusratkaisu, mutta isommassa kisassa olisi kertynyt jo jonoa. Kolmi-istuttava malli. Hieman karkea pers'tuntuma.

Kahvi 3 Ei mikään erikoinen. On niitä parempiakin juhlamokkia juotu, mutta kuitenkin menetteli. Hieman laimeahko minun makuuni. Kahvilan peruspalvelut näyttivät kuitenkin olevan kohdillaan.

Kisakyrsä - Ei sovi tällä hetkellä ruokavalioon. Ei näillä tuloksilla.

AM - Too Long ja Delay..

Aluemestaruuskisat tuli ja meni. Samoin teki myös itseluottamus. Tällä hetkellä olen montussa, joka tuntuu aika syvältä. Ennen kuin alan enempää vuodattamaan niin kerrotaanpas vähän taustoja.

Kesäharjoittelu sujui kohtalaisen hyvin. Kaksi eri työpaikkaa rajoittivat määrän keräämistä, joten keskityinkin pelkästään täsmäharjoitteluun, joka lyhykäisyydessään tarkoittaa kovaa sekä pitkää. Tämän tyyppisellä harjoituksella oli positiivisia vaikutuksia. Juoksuvauhtini kasvoi roimasti ja testijuoksuajat sen myötä. Heinäkuun alkupuolella alkoi kuitenkin juminen kroppa sanomaan itseään irti. Ikävä kyllä harjoittelun lisäksi myös venyttely oli ollut enemmän täsmätyyppistä. Lihakset eivät tästä pitäneet vaan reisilihasten ja pohkeen lihaskalvot ovat sen verran kireällä, että polven sivuosaan heijastuu kipua. Kipu esiintyy kovilla vauhdeilla, suurilla liikeradoilla juostessa (esi. Tie-ja ratajuoksut). Tauti tunnetaan yleisesti ”dieseltautina”. Kyseisen taudin kantaja ei siis kykene tekemään kovavauhtisia treenejä, vaan hän joutuu tekemään mitäänsanomattomia pk harjoituksia.

AM –kilpailut käytiin vuoden 2005 ryhmä 1 SM-keskimatkan maastoissa Askolan Juornaankylässä. Minulla ei etukäteen ollut kovin positiivisia kokemuksia ko. maastosta. Olinhan kaksi vuotta sitten tyrinyt lopussa itseni ulos mitali- ja plakettitaistosta.

AM-kisoissa meno oli molempina päivinä yhtä lahnaa. Vauhti ja taidot eivät olleet odotetulla tasolla. Hitaan etenemisvauhdin lisäksi tuli tehtyä vielä muutamia isoja virheitä. Suunnistus oli muutenkin töksähtelevää. Paula Isomarkun sanoja lainatakseni ”Olin aika tumma.” Lauantain jälkeen en odottanutkaan viestistä mitään huimaa suoritusta. En ole koskaan ollut hyvä peräkkäisinä päivinä juostavissa kisoissa. Kroppa ei ehdi millään palautua edellisestä kisasta. Viesti meni suunnistuksellisesti hieman paremmin, mutta virheitä kuitenkin tuli ja kärkeen jäätiin 6min lisää.

Suurin syy huonoon kulkuun viikonloppuna lienee kesän kilpailemattomuus. Töiden takia kesä kilpailut jäivät vähiin. Suunto Gamesia ja Jukolaa lukuun ottamatta kisoja ei ollut. Kisojen puutteen takia kovavauhtiset maastotreenit ja suunnistuksetkin jäivät muutamaan hassuun. Luulen siis että kilpailemattomuudella on iso osuus tässä konkurssissa. Tiellä kuitenkin kulki hyvin vielä heinäkuun loppupuolella eli uskon että kunto on kuitenkin olemassa.

Voi myös olla mahdollista, että on tullut treenattua liikaa tai sitten liian vähän. Veikkaan jälkimmäistä. Kovia kisoja on syksyn kalenteri täynnä, joten kulku täytyy nyt löytyä. Kovat treenit olenkin suunnitellut tekeväni suolla, metsässä ja mäessä. Tielle ei ole asiaa ennen kuin jalka kestää. Onneksi sain sentään varattua ajan urheilufysioterapeutille. Eiköhän ne ikijumitkin saada sieltä pois. Onneksi kisakautta on vielä pari kuukautta jäljellä eli kuntoonkin vielä keritään. Nyt vaan taitotreeniä pirusti koneeseen. Ensiksi pitää oppia suunnistamaan ennen kuin on asiaa vauhdinpitoon.

Eli uusia gameksia kohti vaan. Niistä tulee lisää raporttia syksyn mittaan. Betonin tarina jatkuu.

Ja pitkäänhän siinä meni...

Betonin elämään kuuluu betoninen treenaaminen. Sunnuntaina 5.8.2007 todella vakuuttava porukka kurvasi autollaan Veikkolan Siikajärven koulutuskeskuksen pihaan. Edellisenä päivänä oli suunniteltu, että voisi tehdä ehkä jotain pidempää settiä. Näin tapahtuikin. Timo Zavelnioff oli suunnitellut Nuuksion maisemiin ”vähän pidemmän” reitin. Myöhemmin kävi ilmi, että reitillä oli pituutta 30-35km.

Harjoitus kulki reittiä: Siikajärvi – Kattila – Iso-Antias – Suolikas – Ruuhijärvi/Orajärvi –Karjakaivo – Velskolan Pitkäjärvi – Sorvalampi – Kaitalampi. Tarkoitus oli välttää polkuja ja tietä mahdollisimman paljon ja aika hyvin siinä onnistuimmekin. Treeni toteutettiin hölkäten ja mäet kävellen. On tosin pakko myöntää, että lopussa saatoimme pysähtyä hieman useammin syömään mustikoita.

Ilma oli koko harjoituksen ajan loistava. Elohopea kohosi 25 asteen hujakoille ja taivaskin oli lähes pilvetön. Uimatauko Suolikkaassa, sekä radan päätteeksi Kaitalammessa toivat sopivaa piristystä harjoitukseen. Juomaa (tässä tapauksessa vettä) oli varattu riittävästi. Karjakaivolta saimme vielä täydennystä juomareppuihimme.
Kaiken kaikkiaan treeni oli aivan loistava. Hyvää seuraa ja vähemmän laadukasta läppää. Sykemittari näytti Kaitalammella harjoituksen kestoksi 5h 5min. Kokonaisuudessaan liikkeellä olimme 5,5h, mutta uima- ja juomatauot poisluettuna aktiivista osuutta oli reilu 5 tuntia. Eli todella betonitreeni!

Reissussa mukana : Börje Betoni (minä), Tipi, Paasis

Betoniblogi avattu..

Jokainen itseään kunnioittava tai itsestään liikoja luuleva henkilö aloittaa oman bloginsa. Näin tein minäkin. Sorruin ja menin valtavirran mukana. Joku blogilleni eksynyt saattaa miettiä että mitä tuollakin on sanottavaa mistään. Niin.. Tuskin onkaan mitään..Ainakaan mitään järkevää..

Kuitenkin koin erityisen tärkeäksi aloittaa monelle suunnistajalle läheisen blogin. Betoniblogin. Moni saattaa kokea itsensä välillä betoniksi tai ainakin tunnistaa itsestään joitain betonille ominaisia piirteitä.


Tässä muutama betonin peruspiirre näin aluksi:
- Juoksee silloin tällöin SM-kisoissa B-finaalissa
- Kulku on melko säännöllisesti tummaa

- Reidet betonia

- Treenaa tosissaan, mutta mihinkään ei pääse

Piirteet olivat melko suurpiirteisiä ja eivät päde kaikissa tapauksissa.


Huiput ovat suunnistusväen keskuudessa vain marginaaliryhmä. Meitä Betoneja on selvästi enemmän. On toki mahdollista että betonisuuden kahleista voi vapautua ja nousta jopa huipuksi... Mutta todennäköisempää on että huipusta taannutaan ajan saatossa betoniksi..


Vaikka kirjoitankin näin antaumuksella aiheesta, niin itse kovasti pyristelen betonisuutta vastaan. Aika näyttää, että onko ponnisteluni turhaa vai jäänkö pysyvästi betonireideksi.





Vielä muutama asia..


Suurimmat Betonivalmistajat v2006


1. Lohja Rudus Oy Ab

2. Parma

3. Lujabetoni

katso myös: http://www.betoni.com

Betoni ei ole harrastus vaan se on elämäntapa!